Kuvat ovat rupisia ja tyylittömiä kuten mattokin, Atlantin syleilystä noussut ja taiteen tähden keinotekoisesti kaaoksesta määriteltyyn muotoon järjestetty, surkuhupaisa matkalainen joka ei ole oikein tervetullut minnekään. Aine on henkeä vähäisempää, ja meren rantaan viskaamat roskat ovat aineenkappaleista "vähäisimpiä". Globaalissa aineenvaihdunnassa olemme yhtä niiden kanssa.
Ajattelen Haaviston työtä hänen kulkiessaan maailmalla yrittäen jäsentää sen kaaosta, merkityksellistäen ihmisten kohtaamistilanteita oman läsnäolemisen ja kuuntelemisen kykynsä avulla, konkretisoiden mahdollisuuksia rauhanomaisiin ratkaisuihin. Jyväskylän kirjamessuilla 2011 kuulin Haavistoa kertomassa kirjastaan Hatunnosto, kohtaamisistaan tämän maailman kaikkein kaltoin kohdelluimpien ihmisten kanssa. Kuulemani jälkeen olen vakuuttunut siitä, että presidentin asema ei saa häntä unohtamaan todellisuutta, jossa erilaiset tavalliset ihmiset elävät, Suomessa ja muualla.
Taidehuutokauppa kansalaisjuhlassa Aalto-salilla su 29.1. klo 11-13 ja myöhemmin tukikonsertin yhteydessä. Lisätietoja tulossa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti