Naulasaarella

Matto etsi kotia irrottaa itsestään kolme dokumenttikuvaa taidehuutokauppaan

2012-01-28T14:35:00.009+02:00

Tällaista tilaisuutta ei toiste tule kohdalle! Pekka Haaviston kampanjatukihuutokaupassa myytävänä kolme osaa jatkuvasti tekeillä olevasta teoksesta Matto etsii kotia: kehystetyt kuvat maton vierailusta Oulussa, Kotkassa ja Lissabonissa.

Kuvat ovat rupisia ja tyylittömiä kuten mattokin, Atlantin syleilystä noussut ja taiteen tähden keinotekoisesti kaaoksesta määriteltyyn muotoon järjestetty, surkuhupaisa matkalainen joka ei ole oikein tervetullut minnekään. Aine on henkeä vähäisempää, ja meren rantaan viskaamat roskat ovat aineenkappaleista "vähäisimpiä". Globaalissa aineenvaihdunnassa olemme yhtä niiden kanssa.

Ajattelen Haaviston työtä hänen kulkiessaan maailmalla yrittäen jäsentää sen kaaosta, merkityksellistäen ihmisten kohtaamistilanteita oman läsnäolemisen ja kuuntelemisen kykynsä avulla, konkretisoiden mahdollisuuksia rauhanomaisiin ratkaisuihin. Jyväskylän kirjamessuilla 2011 kuulin Haavistoa kertomassa kirjastaan Hatunnosto, kohtaamisistaan tämän maailman kaikkein kaltoin kohdelluimpien ihmisten kanssa. Kuulemani jälkeen olen vakuuttunut siitä, että presidentin asema ei saa häntä unohtamaan todellisuutta, jossa erilaiset tavalliset ihmiset elävät, Suomessa ja muualla.

Taidehuutokauppa kansalaisjuhlassa Aalto-salilla su 29.1. klo 11-13 ja myöhemmin tukikonsertin yhteydessä. Lisätietoja tulossa.

Kirjankannet

2012-01-18T00:00:00.005+02:00

Tässä Kampus Kustannukselle suunnittelemieni kirjojen kansia - väliaikaisapuna, kunnes Kampus Kustannuksen uudet hienot sivut saadaan valmiiksi.

2011-12-06T20:17:00.002+02:00

"Ilta Demokratitsheskajalla" A6-näyttelyssä Höyry-galleriassa.
Näitä voisin tuoda myös Jouluiseen taidebasaariin ensi viikonloppuna.

2011-12-06T17:27:00.000+02:00

Ihmiskoneen tervehdys

2011-10-09T19:14:00.002+03:00

Olen niin sydämistynyt bloggerille vanhan kunnon blogini ulkonäön muuttamisesta yllä olevan kuvan mukaiseksi, että taidan nyt, saatuani tämän edes hiukan vähemmän yrjöttävän näköiseksi, panna tämän blogin pussiin ja aloittaa jollain toisella palveluntarjoajalla. Ehkä yritän päästä alkuaikojen rupattelufiiliksiin ja päivittää useammin. Ehkä.

Ruma Naulasaari

2011-10-09T17:33:00.002+03:00

Voi itku, täällä jyllää ilmeisesti joku kiva automaattisesti itsensä käyttöönottava uudistus, jonka seurauksena blogini näyttää nyt tältä, eikä siltä miksi Hintsasen Päivi sen armon vuonna 2005 suunnitteli. Juu, voin kyllä muokata sitä, mutta kun en halua, kun on muutakin tekemistä.

Lueskelin jokin aika sitten yhtä kurssia varten päiväkirjoja vuodelta 1985. Olin kirjoittanut koulussa aineen tulevaisuudesta, pelkäsin meidän muuttuvan näyttöpäätteisiin liimautuneiksi ihmiskoneiksi. Tehokkaasti siihen ollaan menossa, jos omaa blogia pakotetaan suunnittelemaan uusiksi just silloin kun kone/ohjelma/tms taho päättää heivata entiset hyvin mietityt asetukset taivaan tuuliin. Tykkäänkö? Kyllä en.

Galleria Broms: Kuriositeettien kabinetti

2011-10-09T13:51:00.002+03:00

PäiviHintsanen, Maija Holma, Minja Revonkorpi,

PekkaSuomäki, Rita Vargas

GalleriaBroms 7.-30.10.2011

Raatimiehenkatu2 A, II krs, 00140 Helsinki

Avoinnake-pe 12-18, la-su 12-16

Galleria Bromsinmonipolvisen interiöörin valtaa lokakuussa viidenjyväskyläläistaiteilijan teosten muodostama"kuriositeettikabinetti". Päivi Hintsasen, Maija Holman,Minja Revonkorven, Pekka Suomäen ja Rita Vargasin teoksissasukelletaan nostalgiaan taitavan kuvakäsittelyn keinoin, ammennetaanvoimaa sateen apeudesta, myötäeletään aineellisen maailmanhauraudessa, kommentoidaan aikaa esineiden lumon voimalla jakuljetaan residenssitaiteilijanomadin matkassa Japanista Saksankautta Suomeen.

Mediataiteilija PäiviHintsasen sarja Muistopeli ammentaa Tapio Rautavaaran musiikin javanhojen suomalaisten iskelmien sanoitusten nostalgisistatunnelmista. Hintsanen yhdistelee digitaalisesti valokuvaa,skannattuja elementtejä sekä akvarellimaalausta. Teokset ovatkehystettyjä uniikkivedoksia ja ne on vedostettu Hahnemühlenakvarellipaperille. http://www.paivihintsanen.fi

Maija Holmanvalokuvat ovat spontaaneja havaintoja luonnosta ja rakennetustaympäristöstä. Hänen teoksissaan maailma on yhtä aikaa hauras jaikuinen; ihmisten rakentamat viritykset kauhtuvat, kuluvat jarikkoutuvat, ja tarjoavat tässä prosessissa aiheita ja aineksiateoksiin. Osa teoksista on vedostettu tunnistamattomaksirikkoutuneiden esineiden jäännösten pintaan valoherkällähopeagelatiiniemulsiolla, osa on vedostettu paperille tai tulostettupleksille. http://www.kolumbus.fi/naulasaari/

Minja Revonkorvenmaalauksissa liikutaan erilaisissa sääolosuhteissa ja todellisuudenja kuvitelman rajamailla. Sää kuvastaa ihmisen maailmassa olemisentapaa ja valitun näkökulman vaikutusta asioiden kokemiseen.Taiteilija haluaa kiinnittää huomiota ihmisen mahdollisuuteenmuuttaa asennettaan ja tapaansa nähdä maailma ympärillään. Ontärkeää olla läsnä omassa elämässään, löytää onnipienistä asioista - ettei elämä menisi harmitellessa ohitse.
http://www.minjarevonkorpi.net/

Pekka Suomäki onkorpilahtelainen kuvataiteilija, jonka viime vuosien tuotannossaetusijalla ovat löytö- ja hylkytavaraa hyödyntävät esine- jamateriaalikoosteet. Nykytörmäilyä väistellessä teoksiin riittääpaitsi ainetta myös henkeä. Jonkin päivän jokin sanomalehtisilloin tällöin ja yksi päivän lukuisista uutislähetyksistäedustavat peruslääkitystä, jonka huuhtelee alas sekapäistenaikalaiskertomusten tulva.
http://pekkasuomaki.weebly.com

Portugalilaissyntyinen,nykyään Jyväskylässä työskentelevä Rita Vargas vie katsojangrafiikantöidensä mukana esteettiselle matkalle kohti rajatontaidentiteettiä. Hänen teoksensailmaisevat iloa, joka kumpuaa kyvystä ymmärtää ja välittääkuvallisesti kokemusta erilaisista kulttuureista.Työskenneltyäänennen Suomeen tuloaan Japanissa ja Saksassa taiteilija käy nytkeskustelua suomalaisen nykytaiteen kanssa ja kuuntelee herkin korvinsen hiljaista, runollista tapaa ilmaista ajan kulkua.
http://www.ritavargas.net/en/home.html

Liitutaulujen puutarhan satoa

2011-09-16T10:16:00.002+03:00

Nyt vasta ehdin postittaa kuvia Liitutaulujen puutarhasta purkupäivänä, heinäkuun lopussa. Väki oli ottanut liitutaulut omakseen ja kasvitkin viihtyivät. Kiitos kaikille osallistujille ja puutarhaa hoitaneelle talonväelle!

Liitutaulujen puutarha

2011-07-03T23:54:00.019+03:00

Kävin tekemässä Liitutaulujen puutarhan Ylä-Mattilan navetan kivijalkaan.
Teos on osa ympäristötaidenäyttelyä Juntonkalliolta Ylistarhaan
4.7-31.7.2011 Patavesi-Torvelan kylällä Kuhmoisissa.

Etualalla loistava kukkatarha on Mattilan Marjatta-emännän käsialaa ja munkkia syövä munkki Liitutaulujen puutarhan yllä Eino Viikilän veistos.

Teosta on innoittanut tämä Osmo Pekosen kolumni sekä se seikka, että minun piti pohtia graduni ongelmia liitutaulun edessä tänä keväänä ja kesänä. Mutta kun ihminen ei osaa ajatella mitään muuta kuin kukkia.

Joutavien ajatusten puutarha

2011-05-31T23:12:00.009+03:00

Jyväskylän Taiteilijaseuran Siirtolapuutarha-näyttelyssä Höyry-galleriassa, Korpilahden satamassa. Avajaiset helatorstaina klo 17. Tervetuloa!

Öistä hortoilua puutarhassa

2011-05-20T00:34:00.005+03:00

Taiteilijaseuran Siirtolapuutarha Höyrygalleriassa!

2011-05-18T22:21:00.003+03:00

Tervetuloa!

Palavarakkaus taistelee kevään viileydessä & Toukokuun taiteilija galleria Beckerin Taidelainaamossa

2011-05-18T00:12:00.008+03:00

Heijastuksia pleksissä ja kukkasia

2011-05-17T01:53:00.008+03:00

Sarjasta n:o 1 Taiteilijaseuran vuosinäyttelyssä

Kukkaseni, kukkaseni

Elämänlangan punainen puite

Siemenet talvehtivat parvekkeella, kylvin ne ja ajattelin että jos niistä joku virkoaisi

Juuri nyt...!

2011-05-06T23:54:00.001+03:00

Klorofylliä

2011-05-04T22:00:00.005+03:00

Lemmikki ja kaktus katsovat kevätiltaan

Krassi ulottuu

Tuoksureseda ja mökinihmekukka

2011-04-27T22:25:00.005+03:00

Elämänlanka itää

2011-04-25T22:03:00.001+03:00

Joutavien ajatusten puutarhan kevätkylvö

2011-04-23T14:54:00.007+03:00

Joutavien ajatusten puutarha kasvaa Jyväskylän taiteilijaseuran siirtolapuutarhaan Korpilahden Höyrygalleriaan kesäkuun alkuun - toivottavasti.

Uudistuva virpomisvitsaperinteemme

2011-04-23T14:33:00.008+03:00

Me haluttiin

2011-04-12T22:24:00.012+03:00

Uhosin muistaakseni viime kesänä, että teatterikuvien pitäisi olla toisenlaisia kuin ne yleensä ovat (tai toisenlaisia kuin vastikään jossain näkemäni.) Enemmän läsnäoloa ja vähemmän esityssähläystä ja yli-ilmeikkyyttä. En nyt sitten tiedä tuliko näistä sen kummoisempia.

Näytelmästä tulee hieno, suosittelen jyrkästi! Sen perusteella mitä olen tässä vaiheessa nähnyt, luvassa on katarttinen elämys myös sellaiselle, joka ei häiden järjestämisen touhuun ole itse joutunut. Kouraisee syvältä!

Näytelmän facebook-sivu
AdAstra teatteri

Odotusta, kevätkaihoa ja yksinolon hurmaa Pärnussa

2011-04-06T23:56:00.030+03:00

Tämän päivän taide

2010-06-21T16:58:00.001+03:00

Suosittelen kaikille vierailua Enoon! Siellä on hienoa.

Aaltoa jokamiehelle/Unpopular Aalto buildings in the centre of Helsinki

2010-06-21T16:30:00.021+03:00

Enso-Gutzeit Co:n pääkonttori / head offices, 1959

Rautatalo commercial building, 1951

Pohjoismaiden Yhdyspankki / Nordic Union Bank, 1960

Akateeminen kirjakauppa / Academic Bookstore, 1961

2010-05-28T00:48:00.003+03:00

Uutta: Samara-sarja

Disorientation

2010-04-27T14:54:00.051+03:00

15.4.

Junassa rauhassa kirjan kanssa istuminen ei ole ikinä ihan niin ekstaattista kuin edeltä käsin luulisi. Uneen vaipuminen Descartesin viidennen mietiskelyn kohdalla Oriveden seudulla tuimassa kevätauringossa kyllä oli. Mukavaa kun IC:n korvaa korvaava junarunko, vanhoista vaunuista kokoonpantu.

paperista näkyy läpi mutta kynä toimii. lintuja näkyy pellon yllä. Ruskea nukkainen pelto.

tarkoitushakuista toimintaa ja siksi tuhoontuomittua

jos ei kuvaiskaan mitään, piirtäis vaan. Elämässä pitää lyödä hepnaadilla.

hyvää ja huonoa

kaukana pilvestä suihkuaa kapea tummennus joka haihtuu ennen kuin tavoittaa maan. Vai ei ole kuvittelukyky olennaista, hmh. Substantiaalista.

16.4. bussi 62 Rautatientorille

Olen menossa kysymään junalippua Moskovaan, koska Islannissa on purkautunut tulivuori ja Suomen ilmatila on suljettu. Jos saan lipun, olen vain päivän myöhässä aikataulusta ja ehdin kenties vielä ottaa ne vaaditut 20 kuvaa salaisesta Samaran kaupungista, josta minun ei kuulu tietää mitään.

Ihmetystä kerrakseen jo nyt. Jos KATLAkin purkautuu, ei tule kesää kun tuhkapilvi peittää auringon.

lipputoimistossa. klo 11.55

vain 24 ennen minua.

piirtäminen on vaikeeta varsinkin jos kohde on iso ja se tuntuu yhtä tunkeilevalta kuin valokuvaaminen

ärsyttävää

helpointa jos ei katso

joskus pitäisi kuitenkin onnistua esittämäänkin jotain.

Tämä lipunmyyntitoimisto on kaunis. Jugend on kaunista, satumaista.

Cafe Socis klo 17.05

Sain toiseksi viimeisen paikan huomiseen Moskovan junaan, 40 minuutin jonotuksen jälkeen. Sen jälkeen olen hoidellut lentolipun hinnan palautusta. Täällä Helsingin keskustassa on hienot kirjastopalvelut. Voi lukea nettiä, tulostaa ja faksata, skannatakin voi jos varaa ajan.

Nyt jää varmaan luento pitämättä kun olen 2 päivää myöhässä. Alun perin piti kuvata la-su-ma 20 kuvaa ja luennoida arkkitehtiopiskelijoille ti-ke, to on näyttelyn avajaiset. Nyt kuvaan kai ma-ti-ke ja katsotaan miten näyttelyn käy. Jos ilmatila avataan, lähden perjantaina pois, mutta jos ei, pitäisi mahtua junaan pe illalla Moskovasta Helsinkiin. Sehän tässä huolestuttaa, että pitäisikö se jo varmuuden vuoksi varata.

Tämäkin on niin hieno tila.

Kävin katsomassa Caj Bremerin näyttelyn Ateneumissa. Valokuva on kyllä hienointa mitä on. Vaikka miten voi viisastella siitä että se ei kerro totuutta, niin kuin Descartes pitää ison elämän siitä että aistit meitä pettää, ei voi tietää s e l v ä s t i ja t a r k a s t i mitään aistien perusteella. Kuten ”luonnollisen/luontaisen valon” (lumen naturale) avulla, mitä pirua se sitten lieneekään. Siitä on otettava selvää! Niin on se vaan huomattavasti enemmän kuin ei mitään, kun köyhä torpan mies istuu sairaan lapsen sängyn vieressä. Missä kohtaa siinä on epätotuus astunut kuvaan mukaan? Rajauksessa? Kuvaajan asenteessa, pimiötekniikassa, kuvatekstissä, asiayhteydessä? Kyllä juu, mutta rakeiden järjestyminen mustasta valkoiseen on fysiologinen tapahtuma… kemiallisen tosi! Naiivia varmaan, mutta jos sitä jo tässä iässä sais olla.

Tulee mieleen sekin Daniil Harmsin kirje, jossa hän kuvittelee luopuneensa aisteistaan ja saavansa ne yksi kerrallaan takaisin. Aistittomassa todellisuudessa ”minulle ei ole mitään” - venäjän datiivi siinä viehättävästi jätetty näkyviin. Vaikka ei suomeksi sanota noin. (Daniil Harms: Perinpohjainen tutkimus, Savukeidas 2008, suom. Mika Rassi)

minulle aistit on kaikki. Ja teokseen on saatava maailman logiikka, ihan kuten Harmsillakin. Se todellinen.

Häkellyttävää että olen tajunnut kuvasarjojen kokoamisen periaatteen jo 2005, mutta en ole vielä koskaan noudattanut sitä. Nyt alan. Sarja n:o 1 esillä Galleria Maaret Finnbergissä elokuussa.

Kumulatiivinen vapautuminen.

ei ole oikein mitään piirrettävää täällä.

17.4. klo 15.13 Hgin Asemaravintolassa.

Tulin tänne hivenen ajoissa, juna lähtee 18.24. Ostin hätäpäissäni jo paluulipunkin, kun se tulivuori vaikuttaa puskevan tuhkaa enemmänkin. Ajattelin jo että kaukaa viisaampi olisi jättänyt koko reissun väliin, jos ei ole tietoa poispääsystä.

Tämä junailu tietää seikkailua Moskovan metrossa. En ole ennen käynyt koko pitäjässä.

Asioiden hoitamisen lomassa olen saanut viettää kiireetöntä aikaa sukulaisten parissa. On ollut kivaa. Kai täytyy ottaa opikseen, kun pitää tulla luonnonmullistus että pääsisi sen äärelle mikä on elämässä tärkeintä.

Ne muut on jo aloittaneet kuvaamisen. Tänään on ollut ensimmäinen kuvauspäivä. Hanua… olen ollut matkalla jo tolkuttoman pitkään!

Mikähän saa ihmisen kaipaamaan tällaisille matkoille.

ja joutilaisuuteen

n. klo 19

Hyvät 1600-luvun herrat kirjoittavat toisilleen ja argumentoivat mitä kohteliaimmin, ja minä luen heidän mietintöjään täällä Tolstoi-junassa ja katselen ulos sateeseen.

Voisi keksiä jotain Flux Auraan, ympäristötaide-asiaa. Tilasto-roska-teos? Pyydetään ihmisiä keräämään roskia jamerkitään muistiin mistä ja milloin ne on löytyneet? Ja kategoriaan laitetaan esim. värin mukaan. Tiettynä päivänä Halisista löytynyt 2 punaista ja 2 vihreää roskaa. Rekrytoidaan ihmisiä haravoimaan alueita? Tai muuten innostetaan.

Sain äsken teetä sitruunalla ja juttelin vastapäisen rouvan kanssa joka kertoi että Leningradskaja-rautatieasemalta pääsee bussilla lentokentälle.

Niin kaunista. Junan kolina peittää iskelmän tai sitten se on pantu pois päältä. Maisema märän läpi on melko epäselvä.

Sinne vois joku sponssata sellasen näyttötaulun mihin tulis ne roskatiedot ja ne vois lähettää johonkin muuallekin, ainakin nettiin laittaa.

Jestapa! Tää menee tietty sitä oikorataa! Lahteen. Ilmankos näytti vieraalta ja oudolta. Harvaan asutulta.

Lahti, vanha opiskelukaupunki. Täällä oli kaunein takatalvi kaksi vuotta sitten. Oltiin Ilmon kanssa yötä kansalaisopiston retkeilymajassa, näyttelyn ripustus sujui soveliaasti ja ilta oli rauhallinen. Aamulla oli satanut lunta ja ruokailtiin niin hyvässä hengessä aamiaista. Kotimatkalla Ilmo kuvasi auton ikkunasta maisemavideota ylösalaisin.

Sellaista tuli mieleen tästä kaupungista. Opiskeluajoista ei oikein jaksa muistaa mitään. Twist in my sobriety… sisäänpäin, jonninjoutavaan mitäänsanomattomaan estetiikkaan vetäytymisen aikaa. Onneksi olen päässyt vapautumaan siitä eteenpäin. Enkä tiedä miten sen olisi voinut välttää.

Ihana metsittynyt raide, voi pojat.

18.4. Moskova, Belaruskajan asema 9.30

Sittenkin piti seikkailla metrossa, osasin hyvin. Tänne pitää tulla vasiten tutkimaan metroasemia ja niiden sosialistisrealistisia mosaiikkeja. Nyt lentokenttäjuna lähti.

Sheremetovo-lentokentällä klo 10.57

Vähän aikaisin sompailin itseni tänne, mutta on mukavaa kun ei ole kiire. Tavarat sai tsekata sisään jo rautatieasemalla, en millään meinaa uskoa että ne tulee perille asti. Tämä on mukava selkeä lentokenttä. Terminaali D ainakin on pieni ja puhtoinen.

tylsää tää piirtäminen.

Metrossa joku nuorukainen unohti laukkunsa ja sen perään huudettiin kovaa ja katsottiin aika pahasti.

klo 13.37

Hoh, olen pilkkinyt täällä urakalla Dekkarin seurassa. 15 min päästä pitäisi jo päästä koneeseen.

on herättänyt levottomuutta lentoni häviäminen infotaululta. Kyllä siitä onneksi kuulutetaan välillä. Että lähtö on silloin kuin pitikin.

Samarassa, hotellissa, in a rest-au-runt

klo 20.38

Tämä projekti on juuri niin herkullinen kuin saattoi toivoa. Lähetin kotiin tekstiviestejä ”perillä ja kaikki erittäin-hyvin” – en kertonut että tämä ”erittäin-hyvin” tarkoittaa

– tässä välissä söin herkullisesti täytettyä forellin niskapuolta ja kukkakaaligratiinia –

että seison venäläisen kaupungin sisääntuloväylällä hotellin edessä mudassa ja tarkoitus on olla seuraavat kaksi päivää aivan yksin ja kuvata…

Tuntuu ihan erikoiselta että saa keskittyä siihen mikä mun ammatti on. Keskitynhän siihen silloin tällöin kotonakin ainakin Aallon parissa, mutta tälleen vapaasti en koskaan. No, omapa on syyni. Kuka käskee opiskella sen sijaan että kuvaisi.

Nyt kuitenkin muu taho käskee tekemään sellaista mitä kaikkein mieluiten teen. Meillä (me asutaan eri hotelleissa, tavataan vasta kuvaussession loputtua) on projektin kännykät jotka jäljittää meitä, ja surkeat suttuiset ilmakuvat jostain kaupungista joka erittäin todennäköisesti ei ole tämä. Niihin pitää merkitä kuvauspaikat, hah! Järjestäjäpojat tekee elokuvankin tästä. Siistiä.

Tänään lähdin etsimään vesi-/ja/tai konjakkikioskia, kävelin vähän matkaa tuota valtatietä ja yritin olla kuvaamatta jokaista ihanaa materiaalien yhdistelmää ja herkkää elähtänyttä rakennetta. Kuvasin sitten tientakaista metsää. Tulin takaisin hotellin kohdalle ja poikkesin metsätielle, jolla minua kyydinnyt heppu seikkaili aiemmin. Siellä on joku lepoparatiisi, josta bongasin jo päivällä kiintoisia rakenteita maassa. Siellä on entisiä vesilähteitä ja kivettyjä alueita… kevään apeudessa. Paikkojen paikka. Kaksi kulkukoiraa majaili siellä, kun menin tietyille alueille, ne aktivoituivat ja tulivat, tai siis toinen tuli pökkimään polvitaipeeseen. Ilta hämärtyi, tammimetsän pohja hohteli himmeänä. Tuntemuksia, sellaisia. Kun tila tulee ihmisen sisään.

Kohta tulee Pjotr sopimaan m a s t e r c l a s s ista. hullua mennä johonkin ja olla haluttu pitämään m a s t e r c l a s s ia. Suveneeri.

Tässä hotellissa ei ole minun lisäkseni kuin yksi ujeltava pariskunta yläkerrassa.

Sitä vaan mietin että otanko jalustan mukaan huomenna heti aamusta. Luultavasti juu. Ei tosta sommittelusta arkkitehtoonisesti muuten mitään tuu.

Ihanaa olla yksin. Perkeleen J.K.Rowling joka demonisoi erakkouden. On hyviäkin erakoita, ei kaikki oo piruja. Sellasia joille yksinäisyys vaan on luontaista/luonnollista/luonnon-.

Miten sitä paitsi muuten voisi keskittyä tiettyihin asioihin.

illemmalla huoneessa 23.53

Jassoo, Pjotrilla oli toiveita työpajasta. Miten niitä kuvia otetaan. Hmh! Tekninen puoli voi ontua. Mutta mukava runko saatiin sovittua työpajaan. Käytäntöä. Se auttaa aina.

ei meinaa osata ruveta nukkumaan

Nysvä epätoivo pysyttelee niin kaukana, niin kaukana. Mikä sen nyt on karkoittanut.

19.4.

Jos haluaa ottaa arkkitehtuurikuvia niin pitää olla jalusta, oikeanlainen kalusto ja aikaa keskittyä vain siihen. Mutta mun pitäis opettaa niille miten saa mahdollisimman hyviä snapshotteja. Pjotr haluais että mä opetan niitä ottamaan omilla kameroillaan reissuillaan sellasia kuvia mitä mä otan Linhofilla keskittyen pelkästään siihen.

Marsupysäkillä (linjataksi) 13.32

Voi perseen suti että väsyttää tää guljailu. Aurinko paistaa hulluna ja on kuuma. Liian ilmiselviä kuvauskohteita on sikana. Jouduin kuvaamaan uusprinsessalinnaa rojuläjän takana vaikka olen yrittänyt sellaista välttää. Se oli niin radikaali.

Demokratiankadulla (se minkä varrella hotellini on) oli mahtavia kerrostaloja joiden kulmassa oli portti, josta pääsi korttelin siään. Vanhoja suloisia taloja ränsistyy täällä sivummalla ja ökytaloja nousee aitojen taakse. Emmä sellasta halua kuvata. Arvoin hetken pitäisikö lähentyä ihmisiin mutta kunen itekään tykkää sellasista kuvista missä on häirittyjä ihmisiä. Eri asia jos ois niiden kans jossain tekemisissä ja sit kuvais. Niinku P-rakennuksen aulassa kreikan läksyjen lukijoita.

Osaahan jotkut tietty charmillaan peittää sen häiriön, niinkun Stefan Bremer. Mutta mää en osaa. Sitä paitsi oon tullu tänne kuvaamaan arkkitehtuuria.

Miten pääsen enää liikkeelle.

Jalusta on painava mutta ilman sitä olisin pulassa. On se vaan kiva rakennella kuvaa kun kamera pysyy paikallaan ilman lihasvoimaa.

Nyt saslikin käry tulee nenään ja seuraan sitä.

Saslikbaarissa 13.55

No niin, kohta saan kaljaa ja lammassaslikkia. Isä on opettanut, että reissussa pitää syödä hyvin.

Se ”kartta” mikä mulla on on ihan naurettava. Se on niin korkealta otettu google-kuva, ettei siihen pikku Maijan päivän kulkemiset tee kuin korkeintaan kärpäsen lian kokoisen merkinnän.

Blääh, ei ole lammassaslikkia. Nälkäinen turisti luopuu viimeisistäkin periaatteiden rippeistä ja ottaa sikaa kun sitä hälle markkinoidaan.

Niin täytyy ottaa huumorilla se karttameininki ja piirrellä ympyröitä sinnes ja tännes.

Ihmisen totaalisesti uuvuttaa tollanen äkillinen auringon invaasio eikä kuvaamisestakaan ole paljon iloa, kirkkaassa paljastavassa valossa. Varjot saattaa olla hienoja kyllä.

No nyt tuli kalja. Kyrilliset fontit on harmillisen vaihtelevantyylisiä. Ota nyt tosta oluen nimestäkin selvää.

vanha mylly taitaa olla. (Vanha Mylläri, myöh.oppinut huom.)

Mutaa on massoittain kaduilla, erittäinkin jalkakäytävillä, ja tietenkin pientareilla joilla luonnollisesti myös vierailen. Kumpparit ei olis olleet liioittelua lainkaan. Kuljin äsken pitkän pitkää katua jonka varrella oli moninaisten aitojen takana tyhjiä tontteja, purettuja taloja ja rojukasoja tai vanhoja romahtamistilassa olevia ihania mökkejä ja ökytaloja valmiita ja keskeneräisiä. autot ajoivat talleista tuhatta ja sataa eikä jalankulkijoita juuri näkynyt.

Oon aika monta kuvaa jo ottanut etenkin kun niiden pitäis oleman melko kunnollista kamaa kaikkien. En viitsi räiskiä vaan pelkästä rakkaudesta vaihtelevan värisiin seiniin, kun ei niillä kuvilla sitten kuitenkaan oikein tee mitään.

En meinaa osata sommitella kinoruutuun. 6x6 cm tai 5x4” on enempi mun heiniä enkä tykkää rajata jälkikäteen. Ei se kiellettyä ole, mutta siinä on sellainen sommittelun maku, mistä en tykkää. Elämässä pitää olla rajoituksia. ”Sillä läpi” niiden ”ristikon / olevan ääriin silmä tapaa.”

Televiissiossa iskelmälaulajamiehet antavat kaikkensa.

14.53

Nonni, nyt voi vyöryä eteenpäin, kunhan olen juonut tämän varjonnii-kahvin – mitä lie tarkoittaa – jaa, makeutettua! hyvää.

Tämän baarin seinissä/katossa on laitettu valeraunioita.

15.49

Löysin Volgan! Lähdin vaan kävelemään sieltä baarista eteenpäin ja edessä näkyi vettä! Ja raikas tuuli puhalsi! Ja nyt istun tässä rannassa ja laineet loiskii rantaan. Ihmiset lepäilee rannalla ja kalastelee. Roskaa on täälläkin jonkun verran.

Miten päin tässä nyt olisi.

20.4.10 klo 13.40

Baarissa jälleen.

Minut on nyt tempaistu Samaran sydämmeen. Muut ovat jo hoitaneet hommansa ja lähtivät katsomaan kaupunkia ylhäältä, helikopterien laskeutumispaikalta. Ehdin moikata heitä nopsaan (kylmä kalja on ihanaa kun on KUUMA!) hulppean asuntomme eteisessä. Kumma talo; ulkoapäin ei millään uskoisi sitä vanhaksi ja rappukäytävän perusteella ei mitenkään uskoisi uudeksi. Väh. 30-luvulta oltava on. Se on varmaan päällystetty niin rankasti tylsillä siisteillä punatiilillä. Lievä ökypaikka. MUTTA HIENO.

Kuvasin eilen auringonlaskuun asti, aurinko laski raitiovaunujen, lätäköiden ja rautaisen talonaihion läpi jonnekin kauas Venäjälle. Olin tosiaan kaupungin laidalla. Tänä aamuna kävelin vähän toiseen suuntaan ja jouduin kerrostalojen päätyjen lumoihin ihan armotta. Osioita joissa okraa struktuuria, huh. Siellä oli siivoustalkoot ja

– noniin, kylmä pippurinen salaatti lampaasta ja jostain ihanasta vaaleasta juureksesta & kalaseljanka katosivat kiitolliseen suuhun. Grazie Signore! myös tästä.

– vihreät nurmikot paljastuivat lehtien ja roskien alta, roskasäkit pullistellen köllivät reunuksilla ja puut ojentelivat oksiaan moninaisten jalankulkuväylien ylle. Sanokaa mitä sanotte, mutta se oli mainettaan paremman näköistä lähiöarkkitehtuuria. Illalla tyttöset ajoivat pyörillään pitkää lenkkiä jalankulkuväylillä – niitä siis oli sisempi ja ulompi ja siinä välissä nurmikkoa ja puita. Perheet guljailivat ja juttelivat naapureille.

Noniin, laitas ny rajaa vähän sille neuvostoylistykselle. Mutta kun sellasta siellä oli!

Pitää mennä hakemaan jalusta+28 mm majapaikasta, jos poijaat tulee haastattelemaan mua niin pitää olla vars. kalusto messissä. En tiiä mitä täällä keskustassa osaa kuvata. Vanhoja taloja on kaiken kuntoisia ja uusia kanssa. En vielä paljon ole kävellyt kun oli niin nälkä että tulin lähimpään ravintolaan.

ke 21.4. klo 10.55

Vai siistejä tarinoita ammattielämästä. Voi jee.

la 24.4. klo 8.30 Suomen aikaa junassa Vainikkalan/rajan paikkeilla

Viime päivät Samarassa oli melkoista stahanovilaista/duracell-pupumeininkiä. Keskiviikkona oli mestarikurssi joka meni hyvin ja ihmiset ottivat hyviä kuvia ja olivat tyytyväisiä. Sen jälkeen olisin vihdoinkin halunnut hieman votkaa, mutta meidät vietiin kaupunkikierrokselle tummennetulla autolla. Sen jälkeen olin jo väsy ja avajaiskengät puristi (oli vaan työkengät ja avajaiskengät ja työkengät oli ihan kurassa niin en viittiny laittaa niitä kun lähdin opettamaan) niin mentiin näyttelypaikkaan ja meille sanottiin että meidän pitää ripustaa työmme itse. Kello oli n. 21. sanoin että pakko saada toiset kengät, Samara-zentr-Sasha sanoi että minun ei tarvitse ripustaa koska mulla on ollut opetusta koko päivän. Olin ihan heikotuksessa ja onnettomassa olossa, kun tuntui ettei pysty tekemään oikein – ja tuntui inhottavalta lähteä pois ja olla yksin kun toiset uurastaa. Niinpä sain kyydin majapaikkaan, vaihdoin kengät ja laitoin housut jalkaan. Tyypit oli ostaneet ihania piiraita ja salaatteja näyttelypaikkaan. Sitten tehtiin töitä klo neljään asti aamulla.

Torstaina jatkettiin avajaisiin asti. Kaikki tuli valmiiksi, mikä tuntui kyllä ihmeeltä.

Avajaisissa oli paljon pynttäytynyttä väkeä ja mahtava meininki. Niiden jälkeen mentiin ravintolaan ja sitten Olegin, kameramiehen, luo saunomaan. Saunottiin koko yö ja klo 7 tuli kyyti hakemaan lentokentälle. Olegin pienessä kaasulla lämmitettävässä saunassa oli hurjan hyvät löylyt.

Olegilla oli pihalla hyvin ystävällinen koira.

Kentällä odotettiin ja odotettiin ja otettiin pienet aamukännit oikeastaan, Sasha, Hao ja minä. Koneessa nukuttiin sikeästi. Moskovassa käytiin Sashan luona kahvilla ja mentiin Punaiselle torille, ja sen jälkeen Hao lähti takaisin lentokentälle lentääkseen Shanghaihin, me jatkettiin kävelyä ja käytiin Bernd & Hilla Becherin näyttelyssä, syömässä ja erään mediataiteilijan työhuoneella joka oli venäläiseen tapaan ylimmässä kerroksessa ja sinne mentiin katon kautta. Lievästi miellyttävä. Siellä istuttiin, teetä ja kahvia ryystettiin ja sitten illan tullen rynnistin Leningradskajan asemalle, tuli hiukan kiire. Junaan tulo oli miellyttävä helpotus. Nukuin taas hyvin.

Näyttely oli vanhassa punatiilisessä tehdasrakennuksessa, johon ovat aloittelemassa ”taidekeskusta.” (Samarassa on minimaalisesti näyttelyitä vaikka se on 1 290 000 asukkaan kaupunki. Uskomatonta.) Jokaisella oli oma huone, jossa oli 20 30x45 cm kuvaa ja video jossa Oleg ja Anton olivat kuvanneet työskentelyämme kauempaa trendikkäällä tärisevällä kameralla. Minun kohdallani se ei tuntunut toimivalta koska seisoin vain paikallani ja sihtailin, korkeintaan käänsin kammesta nostaakseni kameraa. Mutta videot yleensä ottaen olivat mukava ulottuvuus näyttelyssä ja oli kauhean kiintoisaa seurata muiden työskentelyä. Ikuru esim. sulautui joukkoon niin huomaamattomasti ja herkästi, ja pääsi todella hienon lähelle ihmisiä minusta aika ongelmattomalla tavalla.

On niin ihana katsoa keskittyvää ihmistä. Joka seuraa ympäröiviä tapahtumia joka solullaan.

Isossa huoneessa oli valtaisa oikean Samaran kartta, johon merkittiin meidän todelliset reitit erivärisillä nauhoilla, minun oli tietenkin vaaleanpunainen. Väärät kartat olivat esillä kunkin omassa huoneessa olevalla infotaululla ja niihin meidän piti merkitä ns. kuvauspaikat punaisilla pallotarroilla. Minun pallukkani olivat yhdessä sumpussa lukuun ottamatta suurta loikkausta jonka tein Volgan rantaan. Isossa huoneessa oli myös video koko systeemistä, siinä meitä haastateltiin. Minä muotoilin lauseita verkkaisesti auringon vaaleanpunaiseksi paahtamana ja kuivasuisena. Oli kiintoisaa nähdä itsensä. Ei niin kamalaa kuin luulisi.

Muutenkin olen joutunut hämillisyyteen asti eri tahojen arvostamaksi niin etten tiedä kuinka päin olisin, tai toisaalta, mikäs siinä. Erityisen yllättävä oli työpaja, jonka Pjotr suunnitteli siten että ensin oli luento, sitten demonstroin opiskelijoille miten itse työskentelen (saapastellaan ympäriinsä kunnes löytyy sopiva kohta, sommitellaan, ährätään ja tiiraillaan kunnes mikään ei häiritse visiota,) sitten kuvausta ja sitten kuvien katsomista. Luennon olisin tietenkin voinut suunnitella paremminkin, mutta jotenkuten se meni. Aloitin kuvista joita otin 10-vuotiaana kotipihalta ja selitin peruskokemuksesta, ihmetyksestä ja sen välittämisestä kuvin. Pää”väite” luennossa oli että superasiallisuudesta huolimatta arkkitehtuurikuvaus on mitä tunteellisinta. Välitetään paikassa olemisen kokemusta. Esimerkkitapauksena hankalasti lähestyttävästä rakennuksesta näytin Kela-kuvia.

Kun opiskelijoiden kuvia ryhdyttiin katsomaan, olin jo aika väsynyt ja pelotti että jos en osaakaan sanoa mitään. Mutta helposti löytyi pieniä epätarkkuuksia ja perusteettomia valintoja joita kritisoida ja omintakeisia kuvakulmia, mahtavia valotilanteita ja hienoja sommitteluja joita kehua. Pjotr väitti myöhemmin että opetukseni oli vaikuttanut kuvaamiseen, auttanut heitä parantamaan näkemystään. Aika ekstaattista täytyy sanoa.

Ei jaksa enää piirtää, laitan valokuvia sitten. Ja videoita.

Ja ikkunankehysten kanssa

katu on. Ne on sydänystävät.

Eivät eroa toisistansa

iltarusko ja vaalea yö.

Ja käytävään voi hyvin kuulla,

mitä ulkona tapahtuu,

mitä kertoo keskustelussaan

pisaroitten kanssa huhtikuu.

Se tietää tuhat tarinaa

ja kuinka ihmiset surra saa,

ja aitoihin hyytyvät ruskot,

kun ne viipyy kuunnellessaan.

Etäisyys sumussa nyyhkyttää.

On palanut lanta kirpeää.

Kutsumukseni muistan. Elän,

ettei itäisyys ikävöisi,

ettei kaupungin rajan takaa

enää yksin itkisi maa.

Boris Pasternak: Maa (osa) kokoelmasta Tohtori Živagon runot)

suom. Juhani Konkka

Minut kutsuttiin eksymään

2010-04-09T10:17:00.006+03:00

Mukavaa, että silloin harvoin kun minut kutsutaan johonkin, juttu on kuin minua varten tehty.

Osaan tosin hiukan kieltä ja Aallon Risto möläytti minulle, ennenkuin ehdin kieltää, että kaupunki on Volgan rannalla. Ja näkeehän lentokoneestakin jotain, että paikantaa itsensä.. vai laittaakohan ne laput silmille Moskovasta eteenpäin? Lievästi jännää.

«Disorientation»

There becomes less of surprising in the world.
It would seem, that creating of wonders is the only thing which industry of entertainment does, but the world around is more and more fit into familiar limits. Furthermore any attempt to be unusual - is usual and expected.

The reason is that we ceased to be surprised.
«The knowledge begins in wonder» - Aristotle said. There are oodles of knowledge, but where is the wonder?

Modern cities are hopelessly domesticated. Everything is clear for us. We can easily look all over city's detailed maps, although «a map is not the territory», we can look down upon cities from orbit, although we haven’t ever been there, and since recently even wander their streets sitting in front the display. True, only in the day time and in Summer.
But force of the city - whatever we do to handle it, however we try to fit it to the palm - won’t disappear, quite the contrary - it will lie in wait for us. In very that place, where haven’t ever been any omnipresent google cameras, in the place invisible for satellite because of incongruous cloudlet, in the place of photo split - in the center of ambiguity, glitch and... wonder.

It appears that we should be bewildered, misled and got lost to become wondered.
«Disorientation» project is an experiment in that field.

Five photographers from all over the world find themselves in ordinary Russian city. They haven’t ever been there, the don’t know each other, they can’t use habitual tourist stuff, most of them don’t know even a word in Russian.

The only things they have - the map of other city, which is dimly resemble the present one, camera, and three days to take 20 photos of the city and their adventure.

2010-02-14T22:52:00.001+02:00

Outi jäälasissa

2010-02-14T22:21:00.006+02:00

Popparissa, tammikuussa.

Näyttelyitä

2010-02-14T21:57:00.003+02:00

Hieno aluenäyttely! Kannattaa käydä, ja kannattaa käydä myös Keski-Suomen museossa katsomassa ryhmänäyttely Sisäänhengitys: Maija Kumpulainen-Sokka, Tapio Nyyssönen, Esa Leskelä, Marra Lampi, Marja Jalonen ja Marketta Mäkinen (21.3. asti.) Varsinkin rehdit maalaukset ilahduttivat.

Slovakialaista runoutta pukinkonttiin...

2009-12-11T09:14:00.003+02:00

Eilen julkistettiin Jari Aulan suomentama Miroslav Válekin runokokoelma Kosketuksia, kustantaja Kampus Kustannus. Minä olin hommassa toisena kustannustoimittajista, taittajana ja kuvittajana. Tikistävä jännitys ja huoli hälventyi eilen kun istuin keittiön pöydän ääreen ja otin kirjan käteeni kuin lukija ikään. Hommahan toimii! Grazie Signore!

Kirjaa saa ostaa Kampus Kirjasta, Jyväskylän taidemuseon museokaupasta, galleria Beckeristä ja ehkä myös galleria Harmoniasta, kunhan pääsen tänään myyntikierrokselle (ja loput painoksesta saapuu painosta.)

Hyvää joulun odotusta kaikille! Pieni stressikin on sallittua kun valmistelee juhlaa, mutta muistakaa että joulu tulee joka tapauksessa. Riippumatta siitä ehtiikö tehdä kaikkea mitä piti.

Päivitys.

2009-10-29T23:44:00.008+02:00

Brevis lux vielä tämän viikonlopun Harmoniassa!

Unohdettu on tämä blogi, autio. Nykyään jos kirjoitan tällä kannettavalla, open officella, ja yritän kopioida, on aina jotain hämärää html-vikaa, eikä onnistu, ei. Mutta että ei kuviakaan saa hän postattua.

Juu juu, telkkariakin on katsottu: Les filles de Caleb & Blanche

tutkittu Helsingin Keskuspuistoa retkimukin pohjan läpi

terveellisesti syöty

havainnoitu faunaa

taidekuvia otettu (ikävystyneenä)

Tulossa Harmoniaan: Brevis lux

2009-09-14T12:36:00.000+03:00

1.10.-1.11.2009 Galleria Harmonia
Avajaiset ke 30.9. klo 18. Tervetuloa!

Hannikaisenkatu 39, Jyväskylä. Avoinna ti-su 11-18. Puh/fax: (014) 615 730. www.ccp.fi
Näyttelyä ovat tukeneet Kauko Sorjosen säätiö ja Keski-Suomen taidetoimikunta

Päivä paistoi risukasaan

2009-06-26T12:28:00.002+03:00

UudenPolvenMuseo avattiin lämpimissä tunnelmissa. Aamulla maistuu Mountain Broccoli: Mountain Dew -juomaa, jäitä ja jäistä parsakaalia.

Faust pyörillä, UudenPolvenMuseossa

2009-06-24T19:08:00.004+03:00

UudenPolvenMuseo 26.6.-16.8.

2009-06-24T18:19:00.000+03:00

2009-05-14T23:43:00.002+03:00

Kovasti on hommaa ja kiirettä. Aalto-museolla ensi keskiviikosta lähtien esillä Alvarin herkkää viivaa suhteessa luontoon. Ja uhkea myyntinäyttely Harmoniassa. Menkää ostamaan.

kevätkaihotutkielmia, Lumixilla

2009-04-19T23:33:00.012+03:00

tämäkin elämän esteettinen ilo

2009-04-19T22:53:00.004+03:00

olen suunnitellut tekeväni valtaisan dokumentaation voimalinjapylväistä sitten joskus kun on aikaa oikein paljon

ne ovat kauniita, herkkiä ja pelottavan suuria kuin Alpit

meidän jängillämme korvaavat vuorikokemuksen alhaalta-katsovalle

vaan kukapa olisi uskonut että tämäkin korvataan toisella, käytännöllisemmällä (onko kuitenkin niin, että entisten pylväiden kauneus oli käytännön sanelemaa, tarvittiin monta johtoa, erilaisia pidikkeitä ja ojentajia, ja nykyään tarvitaan vain muutama sankea piuha?)

Märkää, muovautuvaa lunta

2009-04-11T23:57:00.005+03:00

Mies merestä näyttelevi
lumisuinen, lumipäinen
lumihattu hartioilla
lumikintahat käessä

Anjukkani nuori neito
joko sie tuut mun mutsoiksi
- en tule en, en käkiä
en tule en, en käkiä

(Trad., mukailtu)

Hyvää Pääsiäistä!

Thank you for purchasing Art Speech Filter Pro Edition

2009-03-26T23:06:00.004+02:00

Otteita paikkojen puheista

20-minuuttinen kuvasarja kahdella projisoinnilla ja äänellä

A-salilla la 28.3. klo 11-12 ja 16-17

Kirjoitin hirmu etevää taidepuhetta tästä, mutta bloggerissa on sit kai taidepuhesuodatin kun jos sen kopioi wordista niin ei suostu julkaisemaan. Enkä jaksa naputella uusiks. Ei auta kun tulla kattomaan.

Seminaaari ja paneeelikeskustelu siellä kans on.

Brevis lux Hippolytessä 29.3. asti

2009-03-20T21:36:00.015+02:00

Hei, on ollut kiirettä koska työhuone muutti kotoa Lutakkoon - onneksi. Tässä vihdoin kuvia Hippolyten näyttelystä.

Onneksi ehdin hankkia tämän kannettavan, nyt on vars. kone hajalla, toivottavasti ei lopullisesti.

Brevis lux

Näyttelyni aiheita ovat päivänvalo, keinovalo ja rakkaus. Osan kuvista valaisee ikkunasta tuleva päivänvalo, osan seinille ripustetut lamput.

Näyttely koostuu kahdesta kuvasarjasta. Toinen on dokumentti vuonon rannalle valkoisilla kivillä kirjoitetusta Catulluksen säkeestä ”nobis cum semel occidit brevis lux” (”meidän lyhyt päivämme kun kerran laskee,” suom. Pentti Saarikoski). Toisessa olen kuvannut ystäviäni ja kollegoitani työskentelemässä, lepäämässä, ruokkimassa lapsiaan tai kirjoittamassa apuraha-anomusta. Kuvaan yleensä siellä minne elämä minut johdattaa, ja viime aikoina se on näköjään johdattanut minut ihmisten luo. Kokoamalla tämän kuvasarjan olen yrittänyt jäljittää sitä rakkautta, mitä ihmiset tuntevat työtään ja toisiaan kohtaan ja mitä itse tunnen heitä kohtaan.

Kun valokuvaaja tekee työtään, häneltä kysytään usein: Riittääkö valo? Yleensä se riittää; täytyy vain valottaa hieman kauemmin. Auringon laskettua sytytetään lamput. Haluan kiinnittää huomioni valon rajallisuuteen, että muistaisin antaa sille arvoa.

Työskentelyni on eräänlainen tulkinta elämästä jota elän. Kuvaan siellä missä muutenkin eri syistä kuljen, en etsiydy kuvauspaikoille tai järjestä itselleni aikaa kuvaamiseen. Olen kuvannut ”tahattomia kulttuurimaisemia,” rakennetun ympäristön ja luonnon kohtaamispaikkoja, ihmisen jättämiä jälkiä, koristeellisuutta, materian murenemista ja kauhtuneita tekstiilejä joilla ihminen verhoilee erilaiset asuinpaikkansa. Viime aikoina työskentely ryhmässä on tullut minulle tärkeäksi ja sen myötä olen alkanut kuvata myös ihmisiä. Kuvaan heitä siellä missä heitä tapaan, useimmiten työn ääressä tai kuljeskelemassa.

Tavallisten väri- ja mustavalkovedosten lisäksi vedostan joskus kuvia löydetyille materianpalasille, kuten muoville, vanerille, betonille tai pellille. Palaset ovat kulttuurin tuotteita mutta eivät enää tunnistettavia esineitä. Niiden omintakeinen luonto tulee yhdessä vedostettavan kuvan kanssa osaksi teosta.

Brevis lux

The themes of my exhibition are daylight, artificial light and love. Some of the pictures are lit by daylight coming from outside, some by lamps on the walls.

The show consists of two series. One documents a line from Catullus written in white stones along the shore of a fjord: "nobis cum semel occidit brevis lux" ("when our brief light has set"). In the other series I have portrayed friends and colleagues at work, taking a rest, feeding their kids or writing grant applications. I usually take pictures wherever life chooses to lead me, and most recently it seems to have led me to people. In compiling this series, I have tried to trace the love people have for their work and for each other, and what I myself feel towards them.

When photographers work, they are often asked: Is there enough light? Usually there is; all you have to do is to take slightly longer exposures. When the sun has set, lamps are lit. I want to concentrate on the finiteness of light so that I would remember to appreciate it.

My work is a kind of interpretation of the life I lead. I take photos in places where I find myself in any case, I do not seek out any settings or set aside time for taking photos. I have photographed "accidental cultural landscapes", places where the built environment meets nature, traces of human presence, crumbling matter and faded textiles people use to decorate their dwellings. I have recently discovered how important it is for me to work in a group, and this has led me to start taking photos of people. I photograph them wherever I meet them, most often at work or on the move.

In addition to standard colour and monochromatic prints, I also sometimes print my pictures on found pieces of material, such as plastic, plywood, concrete or tin. These pieces are all cultural products, but they are no longer recognisable objects. Together with the printed photo, their distinctive character becomes part of the finished work.

HIPPOLYTE STUDIO
Kalevankatu 18 B, 00100 Helsinki, Finland

Varsinaisessa galleriassa on esillä
ULLA JOKISALO & LEENA SARASTE, Pistoja. Henkilökohtaista ja historiallista

Leena Saraste:

Katse ylös pioneereihin
Yhdeksän metriä valokuvauksen historiaa,
osa 1: 1802-1917, valokuvauksen keksijöitä ja
muita välineemme kehittäjiä
Mouline-kirjailu aida-kanavalle 2009 (LS), n. 34 x 450 cm

Leena Saraste kirjoi minut tekeillä olevaan valokuvauksen nykyhistoriaan

Leena Saraste:

Katse ylös pioneereihin
osa 2: 1918-2009, 30-vuotiaan Hippolyten taustaa:
instituutioiden synty, valokuvan aseman nousu, ideaaleja,
valokuvauksen vaikuttajia, ja lopuksi koulutettu taiteilijakunta
tuttavallisesti etunimin.
Mouline-kirjailu aida-kanavalle 2009 (LS), n. 34 x 450 cm

Miksi aina kun avaa suunsa sieltä tulee jotain käsittämätöntä

2009-02-25T21:20:00.008+02:00

Kapan blogin kommenttilaatikossa kyseltiin tässä hiljattain yhteiskuntakriittisen taiteen perään. Kirjoitin sinne jotain ja sanoin myös: "Kritiikki on hankalaa, koska välttävästi toimivassa yhteiskunnassa se on tervetullutta, mikä seikka taas estää sitä olemasta kritiikkiä." Jäin miettimään mitä tällä tarkoitin ja möläytin sen filosofian historian luennolla tänään. Aiheesta "kritiikki filosofian historiassa" luennoinut Olli-Pekka Moisio sanoi, että ei se ainakaan koskien yliopistolakiuudistusta ole mitenkään erityisen tervetullutta. Ja saman havainnon voi tehdä monesti tuollaisissa sanotaan yliopistoa pienemmissä yksiköissä kuten vaikka työpaikoilla. Mutta yhteiskuntakriittinen taide... tai vaikka sitten filosofia tai muu kirjoittelu on messuamista tyhjyyteen, ei mistään ei mihinkään. Mistä tämä tunne oikein tulee? Herättihän Smedsin Tuntematon sotilaskin kohua. Mutta ei kohu merkitse sitä että kritiikki on osunut kohdalleen, vai merkitseekö? Ehkä poru enemmän vaan peittää itse kolahdusta.

Ulkoisessa kritiikissä kritisoitavaa kritisoidaan kritisoijan näkökulmasta, arvoista, taustaoletuksista käsin ja niiden nojalla

Sisäinen kritiikki osoittaa kritisoitavassa ajatelutavassa piilevät umpikujaan johtavat oletukset

---------

Raisa Jäntti haastatteli tänään minua ja Kapaa ja Kolun Marjaa Keskisuomalaiseen tästä taiteilijablogitouhusta. Sattumoisin lueskelin alkuaikojen kirjoituksia joku aika sitten; kyllä sitä oli energinen silloin, peloton, uskalias ja aikaansaava. Nyt tuntuu että kaikki on vielä paljon vaikeampaa kuin osasi aavistaakaan, ja se kangistaa ja mykistää. Ei kai auta muu kuin ottaa kolme vuotta vapaata opiskelusta niin että ehitisi lukea edes muutaman filosofian klassikon jotka kuuluu alkeellisimpaan perussettiin. ei niitä ainakaan opintovaatimuksia seuraamalla tule lukeneeksi.

No, haastattelu tehtiin kulttuurikeskus Gloriassa Kauppakatu 18:ssa, jossa tänään avautui keskiviikkoisin klo 12-16 toimiva Kafe Gloria. Kahvilaa pitää yhteisötaiteilijan ominaisuudessa Lipposen Kaisa, jonka ideana on ymmärtääkseni tarjota tila kohtaamisille ja keskusteluille vailla ostopakkoa. Tämä on ehdottoman kannatettava asia, koska keskustelu, kuten aikakin, on meiltä katoamassa jonnekin syöveriin, huomaan - kuinka ollakaan. Mutta onko yhteisötaiteilijan tehtävä yrittää saada yhteisöä ajattelemaan tilannettaan eri tavalla tai saamaan siihen jotain uudenlaista näkökulmaa (kuten Kaisa yhteisötaiteen kuvauksessaan muotoilee (muistinvaraisesti))? Vai voisiko se olla yksinkertaisesti yhteisön voimauttaminen? Luoda tila, jossa yhteisön jäsenet voisivat huomata sen voiman joka heidän ajatuksissaan jo on, mutta usein piilevänä, moninaisten systeemien vaimentamana?

Veli Kastanja ja Ruususuu / Brother Chestnut and Rosemouth: Kuvat & Outin Runo!

2009-02-15T22:35:00.009+02:00

Aikojen alussa
kaksi sielua yhteen liitettiin
niinkuin rakkaus
kahden veneen väliiä pitämässä kiinni
jotta ne eivät myrskyssä eksyisi toisistaan -

Veli Kastanja ja Ruususuu -
eri aikaan ja tehtäviin lähetettiin

Kutsun sinut tanssiin
vihreään
vaaleanpunaiseen pusuhuulten hattaraan -
Elämään!

Heijastus tuulee läpi ikkunan
saa liekit hehkumaan
kastanjan ruskeaa, valkoista valoa
joka hymynä huulille kaartuu
ja lämmin kosketus ilona hyväilee korvaa -
castanea vulgaris!
Olen luonasi yhä

----
Etsin, odotan, olen allasi
ja näen lehvien läpi
valon jolla hyväilet
peilissä leikkinä
jään hileinä
joka päivä
suutelet minua hiljaa -
olet luonani yhä

-----

Joka kevät kynttilät
kukkivat oksillasi
joka päivä suuni nauraa
ILOA
valoa
olet luonani yhä

Kuulen tuulen havisevan
lumeen lämpimään,
sinne teen pesän -
enkeli odottaa ikkunan takana tietä taivaaseen -
Olen luonasi yhä!

Outi Holck

Miksei tää statementin kirjottaminen vois tulla joskus edes vähän helpommaksi kun näitä vuosia kertyy niskaan

2009-02-10T22:48:00.001+02:00

Maija Holman

työskentely on

luonteeltaan runollista ja vitun herkkää.

kiinnostuksen

kohteita ovat olleet

rievut

joita

lähestynyt

Useat

teokset ovat olleet myös

kapineita.

2009-02-07T22:54:00.000+02:00

campus parvus, machinae magnae

2009-02-06T09:16:00.004+02:00

poor little campus.

2009-01-28T23:37:00.001+02:00

vielä tämä luonnos päivänvalossa

Vuoriston kaunotar

2009-01-28T23:21:00.005+02:00

Laajensin toimliaisuuttani teatterikuvaamisen saralle. Vuoriston kaunotar, Martin McDonaghin kamala tarina Irlannista Laukaan Kanavateatterissa, ensi-ilta 30.1. Ohjaus Minna Tuomanen. Suosittelen.

(julistekuva)

Mutta nyt on päivä kertakaikkiaan pulkassa.

Nyt meni hermot

2009-01-28T10:58:00.001+02:00

Sekavalo on kaunista ja Aallon arkkitehtuurissa olennaista. Tulevassa näyttelyssänikin on yhtenä aiheena päivänvalo, keinovalo ja niiden riittävyys. (avajaiset 5.3. Hippolyte Studio, Kalevank. 18, Helsinki.) Joskus vaan liika on liikaa.

Luonnostelua

2009-01-27T23:32:00.001+02:00

Ei tästä selvää saa, mutta paremmin Vakiopaineessa 14.2. alkaen, kun Ryhmä Rumana esittäytyy jälleen. Terve-tulox!

2009-01-27T23:21:00.000+02:00

Moninaiset ovat koukuttumisen tiet. Tämäkin on hieno myös.

Antimetastasis, vastavuoroinen paikan vaihtaminen

2009-01-27T08:50:00.002+02:00

Aristoteles oli oikeassa. Tyhjiötä ei ole olemassa; jos jostain paikasta poistuu joku kappale, heti tulee tilalle toinen.

"Siellä, missä nyt on vettä, on jälleen ilmaa, kun vesi on poistunut sieltä kuin astiasta, ja toisella kertaa tätä samaa paikkaa pitää hallussaan jokin toinen kappale." (Fysiikka IV 1. 208b2-5)

Kotona voisi olla enempi tuota ilma-nimistä kappaletta... ettei tarvitsisi voihkia kuin Edina Monsoon: "Pintoja! Minä haluan pintoja! Pois asiat paikoista!"

Optimismia!

2009-01-20T22:18:00.004+02:00

Tänään minäkin katsoin telkkaria! Se kannattaa ikuistaa vaikka perhealbumiin.

Hurraa!

Juhlat

2009-01-19T23:14:00.003+02:00

Jos kerran viidessätoista vuodessa kohtuudella mässäilee

niin ei kai se mitään haittaa...

Viikonlopun juhlintaan kuului myös Laura Ruohosen Sotaturistit Kansallisteatterissa. Varsin hermoon käyvä näytelmä elämyshakuisuudesta joka peittoaa alleen niin järjen kuin rakkaudenkin. Ammattietiikkaa se sai miettimään ja sitä että onko siltä karmeuksien kalastelun meiningiltä turvassa kukaan, ja jos ei, löytyykö joku kohtuus ja toivo jatkaa.

Tästä pitäisi kirjoittaa enemmänkin ja miettiä omaa ammattietiikkaa, hetkiä karkotettujen talossa Karjalassa, ja sen interiöörin päätymistä valokuvateoksiin. Tai vaikka sitä kun 18-vuotiaana soimasin itseäni siitä että janoan aina vain vavisuttavampia elämyksiä, vaikka ne sitten eivät olisi sen kummempia kuin junan ajaminen ohi. Ajattelin, että siinä kokemisessa on jotain riistoa, kuluttamista, ja että nälkä vain kasvaa ja - mitä? Haussa oli selvästikin jokin toisenlainen kokemisen tapa. Ah, silloin tietänyt vielä en (Kailas) että aistit eivät turru vaan herkistyvät iän myötä.

Niin, riittäköön itseruoskinta tältä päivältä.

Kauriin kääntöpiirin avulla löytyi tällainenkin uusi tuttavuus.

2009-01-12T22:35:00.001+02:00

Vuosi alkaa, mahtava meininki, malja luovuudelle!

2008-12-29T23:34:00.001+02:00

Vuoden lähestyessä loppuaan vauhti hiljenee ja pysähtyy hetkeksi lakipisteeseen. Hiljaisuus, kaipaus ja ihmettely johdattavat tulevaan.

2008-12-18T00:04:00.000+02:00

cum dederit dilectis suis somnum

2008-12-01T22:44:00.004+02:00

...nukkuvan muistiinpanoja. Estetiikasta.

solen lyser inte än, inte än

2008-12-01T22:17:00.000+02:00

Konttorissa

2008-11-27T08:50:00.000+02:00

Anomuskohteen tiedotus- ja markkinointisuunnitelma sekä näkemys siitä, miten anomuskohteen onnistumista tullaan sen toteutusvaiheessa tai jälkikäteen mittaamaan ja arvioimaan jos hakemuskohde on yleisölle suunnattu näyttely, teatteriesitys, konsertti tai muu sentyyppinen hanke:

"Keskinkertasta yritetään tehä, mutta priimaa tuppaa tulemaan."

2008-11-25T21:56:00.001+02:00

2008-11-24T22:48:00.007+02:00

sielu virittää ruumiin

2008-11-19T21:43:00.000+02:00

2008-11-19T21:27:00.001+02:00

Tämä kappale on vaivihkaa elähdyttänyt minua aina. Kesäöinen tulkinta kulkee kauniisti. Ote Aki Kaurismäen elokuvasta Saimaa-ilmiö.

heideggerin taidekäsitys vai hammaskiven poisto

2008-11-19T21:25:00.001+02:00

Peli-ilta House Gamesissa

2008-11-18T22:23:00.008+02:00

Masimba Sasan kuvat interiöörissä

Marie Ginouvès: Knitted covers for moving boxes

Virpi Lehdon Lattiapeli käynnissä

hauskinta on sääntöjen keksiminen

vielä yksi Muoviarkistosta

tyytyväisen näyttelyvieraan kumarrus ulko-ovelle

2008-11-17T23:57:00.000+02:00

Tuli tehtyä vähän hassuja töitä!

2008-11-17T23:42:00.010+02:00

House Gamesiin. Tässä kuitenkin ekaks Tiina Osaran valmistama suloinen sydämenmuotoinen kakku, astiasto myös Tiinan käsialaa

Tässä muutama kuva Muoviarkistosta

Bileet jatkuvat Puistokadulla tämän viikon, tervemenoa!

Tulossa ensi viikolla House Games

2008-11-14T23:09:00.002+02:00

House Games -taidenäyttely kerää tulevalla viikolla parikymmennen
taiteilijan teoksia yhden kotikaton alle. Näyttelyssä mukana myös
puolenkymmentä valokuvaajaa Jyväskylästä, Helsingistä, Ranskasta ja
Etelä-Afrikasta.

Tämän lisäksi erikoisohjemaosuudessa jyväskyläläinen valokuvaaja Rune
Snellman ja helsinkiläinen valokuvaaja Tuomo Manninen pitävät oman
näyttelyiltansa kahvia ja teetä keitellen. Tarkemmat tiedot oheisessa
kutsussa.

Tervetuloa!

Anna Ruth ja Juho Jäppinen
House Games

2008-11-14T22:50:00.006+02:00

Maljani on ylitsevuotavainen

2008-10-27T21:26:00.004+02:00

sillä Naulasaari on saanut Arte y pico -pokaalin Anita Konkalta. Kiitos!

Palkinto on peräisin Uruguaysta, Arte y pico-blogista ja sen säännöt ovat seuraavat:

1) Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.
2) Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.
3) Palkinnonsaaja panee palkinnon logon blogiinsa.
4) Logo tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.
5) Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan. Kansainvälisen, Uruguaysta alkunsa saaneen palkinnon alkuperäiset säännöt ovat tässä.

Reglas en ingles:

1) You have to pick 5 blogs that you copnsider deserve this award, creativity, design, interesting material, and also contrubuites to the blogger community, no matter of language.

2) Each award has to have the name of the author and also a link to his or her blog to be visited by everyone.

3) Each award-winning, has to show the award and put the name and link to the blog thathas given her or him the ward itself.

4) Award-winning and the one who has given the prize have to show the link of "Arte y pico"blog , so everyone will know the origin of this award.

5) To show these rules.

Award winners are:... "

Pessi Parviainen: IMPROVMEMO
Päivi Hintsanen: COLORIA
Merja Metsänen: HAIHATUS
Ville Ranta
Conan the Librarian

Hjärtliga hälsningar till alla!

Sadepäivä

2008-10-16T22:09:00.003+03:00

Päätettiin viettää sateista syyslomapäivää elokuvissa. Hienoja roskakasoja oli. Kannoimme kortemme kekoon.

Siinä oli myös paljon hyödynnetty pientä terävyysaluetta. Jänskää sikäli kun digianimaatiossa kai voisi rustata miten vaan, tai siis terävyysalue on optiikan ominaisuus ja tässä yksinomaan esteettinen keino. Ei sitäkään oltaisi keksitty ilman noita vehkeitä, jotka mukavasti rajoittaa ilmaisua, kunnes niiden opetukset unohtuu...

Verbioppia

2008-10-16T22:07:00.000+03:00

"Minusta sinä näytät onnettomalta."

2008-10-09T23:08:00.000+03:00

eläviä ja kuolleita

2008-10-09T11:56:00.019+03:00

syys

2008-10-07T23:56:00.003+03:00

Jotain tähän -

olisi hienoja videoita, mutta kun ne siirtää koneelle, jostain ilmestyy joku HELVETIN teksti että "jpg.com" niiden ylä- ja alareunaan.

Joka ainoan lehden kauneus koskee sydämeen
- taas - miten hävytöntä, keltaisen ylettömyyttä,
ja koko tienoo kuulostaa jotenkin tältä.

Cum dederit dilectis suis somnum,

ecce hæreditas Domini, filii ; merces, fructus ventris.

Yhtä lailla Herra antaa omilleen,

vaikka he nukkuisivat.

Lapset ovat Herran lahja,

kohdun hedelmä on hänen antinsa.

Psalmi 127

Entä päivän Pasternak;

Sitä mukaa kun aurinko laski, viileys ja hämärä täyttivät metsän. Alkoi tuoksua haudotulta koivuvihdalta kuin saunan eteisessä. Sääskiparvia keinui ilmassa miltei paikallaan pysyen kuin kohoja veden pinnassa ja ne inisivät kaikki samalla nuotilla. Juri Andrejevitš tappoi tuon tuostakin sääsken otsaltaan ja kaulaltaan, ja kämmenen kajahtaviin iskuihin sulautuivat ihmeen hyvin ratsastamisen muut äänet: satulahihnojen narina, kavioiden läiskähtely kuraan, hevosen suolten hulkutus, joka muistutti kuivia laukauksia. Yhtäkkiä jossakin kaukana, mihin iltarusko näytti juuttuneen kiinni, kajahti satakielen laulu.

Herää, herää! se kehotti ja vakuutti, ja linnun ääni soinnahteli miltei kuin papin messuaminen pääsiäisen edellä: "Sieluni, oma sieluni! Herää, herää, kiiruhda!"

Boris Pasternak: Tohtori Živago, suom. Juhani Konkka, s. 298

Pietarista ja Novgorodista viime viikonloppuna otettuja kuvia ei ole näyttää, ne piilevät latenttina vielä - olen palannut filmiin, kun kyse on valokuvaamisesta, tuolla maailmalla, tai siis vaikka tässä, tapahtumien ja valoilmiöiden ja rakenteiden kuvaamisesta.

Hienoa digikameraakin olen kuitenkin käyttänyt Muoviarkistoni esineiden kuvaamiseen, siihen se on omiaan.

Onko digikuva ainetta? Eihän se mikään henkimaailmanjuttukaan nyt sentään ole. Eri tavalla kuitenkin kuin filmi.

aatehistoriallinen sylkäisy

2008-09-15T22:58:00.001+03:00

Rohkaisua

2008-09-15T22:57:00.001+03:00

2008-09-15T22:56:00.001+03:00

2008-08-21T16:52:00.003+03:00

Hei, tämähän on hauskaa! Laitoin juutuubiin "elokuvieni" tagiksi "30 sec still images" ja jouduin hyvään seuraan.

2008-08-21T16:46:00.000+03:00

Voldemortin seikkailut Tuulimyllyntiellä osa 2.

Tällaiseen asenteeseen sitä kai pitäis pyrkiä.

2008-08-20T17:29:00.001+03:00

LOPPUKÄYTTÄJÄ TOTEAA, ETTÄ OHJELMISTO TOIMITETAAN SELLAISENA KUIN SE ON ILMAN MINKÄÄNLAISTA TAKUUTA. ELLEI PAKOTTAVASTA LAINSÄÄDÄNNÖSTÄ MUUTA JOHDU, N***A, N****N LISENSSINANTAJAT JA EMO-, SISAR- JA TYTÄRYHTIÖT JA MUUT TEKIJÄNOIKEUKSIEN OMISTAJAT KIELTÄYTYVÄT ANTAMASTA MITÄÄN TAKUUTA ESIMERKIKSI TUOTTEEN SISÄLLÖSTÄ TAI SOPIVUUDESTA TIETTYYN TARKOITUKSEEN TAI SIITÄ, ETTÄ OHJELMISTO EI LOUKKAA KOLMANSIEN OSAPUOLIEN PATENTTI- TAI TEKIJÄNOIKEUKSIA, TAVARAMERKKEJÄ TAI MUITA OIKEUKSIA. N***A TAI MIKÄÄN MUU OSAPUOLI EI TAKAA, ETTÄ OHJELMISTON TOIMINNOT VASTAAVAT LOPPUKÄYTTÄJÄN VAATIMUKSIA TAI ETTÄ OHJELMISTO TOIMII KESKEYTYKSETTÄ JA VIRHEETTÖMÄSTI. LOPPUKÄYTTÄJÄ VASTAA ITSE OHJELMISTON VALINNASTA JA SIIHEN LIITTYVISTÄ RISKEISTÄ JA SIITÄ, ETTÄ OHJELMISTOLLA PÄÄSTÄÄN AIOTTUUN LOPPUTULOKSEEN. LISÄKSI LOPPUKÄYTTÄJÄ VASTAA OHJELMISTON ASENNUKSESTA, KÄYTÖSTÄ JA OHJELMISTOLLA SAAVUTETUISTA TULOKSISTA.

Kesämuistoja - Karvio Camping

2008-08-20T14:57:00.002+03:00

Pörkenäs 16.8.2008

2008-08-19T22:29:00.001+03:00

2008-08-06T20:07:00.000+03:00

Petroskoi 14.6.2008

2008-06-18T12:15:00.004+03:00

Kotona

2008-06-12T20:00:00.000+03:00

2008-06-12T19:41:00.012+03:00

Wien hengittää ulos

Wien hengittää sisään

Integraation käsittämätön mahtavuus (ministeriön mukaan)

Prahaan 3.6.

konduktööri pahoitteli junan myöhästymistä moneen kertaan:
"thank you for your understandink"
Marjatta kuunteli ääntämistä, minä sanoin "she's smilink"
molemmilta pääsi itku

Praha 3.-9.6.2008

2008-06-12T19:32:00.008+03:00

2008-05-29T06:05:00.001+03:00

...luissa ja ytimissä

2008-05-26T05:41:00.001+03:00

Professionaalisesti!

2008-05-26T05:19:00.001+03:00

Jukka Tilsa: B. Thovenin Viidennes, albumissa Ilma-autolla Kaliforniaan, Arktinen Banaani 2005

2008-05-20T00:10:00.000+03:00

2008-05-18T01:36:00.002+03:00

- ja vielä

On kuin hän olisi ottanut elämän perusvauhdin jo kauan sitten, lapsuudessaan, ja nyt kaikki, mitä hän tekee, tapahtuu samaa vauhtia, ikään kuin itsestään, keveästi, mikä on seurauksena tuosta alkuvauhdista.

Boris Pasterank: Tohtori Zivago, suom. Juhani Konkka

Tämä musiikki on niin painottoman kevyttä ja samalla siinä on samanlainen energia kuin Larissa Fjodorovnassa. Se on kerran lähtenyt liikkeelle ja kulkee samalla voimalla pakottomasti, autuaasti. Ja sen keveyden ja energian kanssa yhdessä kulkee haikeus, haaveilu, suru, viha. Ja etenkin noissa livesessioissa sellainen ilkikurisuus.

2008-05-15T00:14:00.001+03:00

jumalau poja -
kieli elää

a propos:

Missä menet yliopisto? - Kaikille avoin keskustelutilaisuus yliopiston
tilasta ja tulevaisuudesta.

Yliopisto on murroksen kourissa. Jääkö inhimillisyys ja ajattelu
tehokkuuden, kilpailun ja arvioinnin jalkoihin? Toteutuuko tasa-arvo
ja oikeudenmukaisuus yliopistossa? Millaisessa yliopistokulttuurissa
elämme?

Yliopistoväki on hämmennyksen vallassa. Millainen yliopisto on
kasvattajana? Kuuluuko opiskelijan ääni? Kiinnostaako ketään?

On aika pohtia haasteita, joita muuttuva maailma asettaa yliopistolle.
Mikä on yliopiston tila tällä hetkellä ja mihin ollaan menossa? Mitä
varten yliopistossa itse asiassa työskennellään ja opiskellaan? Kuka
kyykyttää ja ketä?

Nyt on keskustelun ja vaihtoehtojen esittämisen paikka! Tule mukaan
keskustelemaan, kuuntelemaan, jakamaan kokemuksia ja esittämään
vapaasti omia ajatuksia.

Paikalla keskustelemassa ainakin professori Tapio Aittola
kasvatustieteiden laitokselta, sekä professori Pentti Moilanen OKL:stä
ja assistentti Olli-Pekka Moisio yhteiskuntatieteiden ja filosofian
laitokselta.

Tilaisuus torstaina 15.5. salissa C3 (Seminaarinmäki, päärakennus)
klo 14.15 alkaen.

Hyvästi

2008-05-12T00:32:00.002+03:00

Hyvästi rakeet,
hyvästi iäksi maailman rupisuus

Teknisen kehityksen taso määrittelee mielikuvituksen rajat (H. Marcuse)

Vaviskaa risut ja männynkävyt

2008-05-12T00:14:00.002+03:00

- tämä mummeli siirtyi nykyaikaan

ja harjoitteli kuvaamaan Nikon D3:lla

...kiihottava kapine

2008-05-05T00:04:00.000+03:00

Vielä yksi
- tämä vain paranee monella kuulemalla

2008-05-01T01:12:00.000+03:00