UudenPolvenMuseo avattiin lämpimissä tunnelmissa. Aamulla maistuu Mountain Broccoli: Mountain Dew -juomaa, jäitä ja jäistä parsakaalia.

Kovasti on hommaa ja kiirettä. Aalto-museolla ensi keskiviikosta lähtien esillä Alvarin herkkää viivaa suhteessa luontoon. Ja uhkea myyntinäyttely Harmoniassa. Menkää ostamaan.

olen suunnitellut tekeväni valtaisan dokumentaation voimalinjapylväistä sitten joskus kun on aikaa oikein paljon



ne ovat kauniita, herkkiä ja pelottavan suuria kuin Alpit



meidän jängillämme korvaavat vuorikokemuksen alhaalta-katsovalle



vaan kukapa olisi uskonut että tämäkin korvataan toisella, käytännöllisemmällä (onko kuitenkin niin, että entisten pylväiden kauneus oli käytännön sanelemaa, tarvittiin monta johtoa, erilaisia pidikkeitä ja ojentajia, ja nykyään tarvitaan vain muutama sankea piuha?)

Mies merestä näyttelevi
lumisuinen, lumipäinen
lumihattu hartioilla
lumikintahat käessä

Anjukkani nuori neito
joko sie tuut mun mutsoiksi
- en tule en, en käkiä
en tule en, en käkiä

(Trad., mukailtu)



Hyvää Pääsiäistä!

Otteita paikkojen puheista

20-minuuttinen kuvasarja kahdella projisoinnilla ja äänellä

A-salilla la 28.3. klo 11-12 ja 16-17



Kirjoitin hirmu etevää taidepuhetta tästä, mutta bloggerissa on sit kai taidepuhesuodatin kun jos sen kopioi wordista niin ei suostu julkaisemaan. Enkä jaksa naputella uusiks. Ei auta kun tulla kattomaan.

Seminaaari ja paneeelikeskustelu siellä kans on.

Hei, on ollut kiirettä koska työhuone muutti kotoa Lutakkoon - onneksi. Tässä vihdoin kuvia Hippolyten näyttelystä.

Onneksi ehdin hankkia tämän kannettavan, nyt on vars. kone hajalla, toivottavasti ei lopullisesti.

Brevis lux

Näyttelyni aiheita ovat päivänvalo, keinovalo ja rakkaus. Osan kuvista valaisee ikkunasta tuleva päivänvalo, osan seinille ripustetut lamput.

Näyttely koostuu kahdesta kuvasarjasta. Toinen on dokumentti vuonon rannalle valkoisilla kivillä kirjoitetusta Catulluksen säkeestä ”nobis cum semel occidit brevis lux” (”meidän lyhyt päivämme kun kerran laskee,” suom. Pentti Saarikoski). Toisessa olen kuvannut ystäviäni ja kollegoitani työskentelemässä, lepäämässä, ruokkimassa lapsiaan tai kirjoittamassa apuraha-anomusta. Kuvaan yleensä siellä minne elämä minut johdattaa, ja viime aikoina se on näköjään johdattanut minut ihmisten luo. Kokoamalla tämän kuvasarjan olen yrittänyt jäljittää sitä rakkautta, mitä ihmiset tuntevat työtään ja toisiaan kohtaan ja mitä itse tunnen heitä kohtaan.

Kun valokuvaaja tekee työtään, häneltä kysytään usein: Riittääkö valo? Yleensä se riittää; täytyy vain valottaa hieman kauemmin. Auringon laskettua sytytetään lamput. Haluan kiinnittää huomioni valon rajallisuuteen, että muistaisin antaa sille arvoa.

Työskentelyni on eräänlainen tulkinta elämästä jota elän. Kuvaan siellä missä muutenkin eri syistä kuljen, en etsiydy kuvauspaikoille tai järjestä itselleni aikaa kuvaamiseen. Olen kuvannut ”tahattomia kulttuurimaisemia,” rakennetun ympäristön ja luonnon kohtaamispaikkoja, ihmisen jättämiä jälkiä, koristeellisuutta, materian murenemista ja kauhtuneita tekstiilejä joilla ihminen verhoilee erilaiset asuinpaikkansa. Viime aikoina työskentely ryhmässä on tullut minulle tärkeäksi ja sen myötä olen alkanut kuvata myös ihmisiä. Kuvaan heitä siellä missä heitä tapaan, useimmiten työn ääressä tai kuljeskelemassa.

Tavallisten väri- ja mustavalkovedosten lisäksi vedostan joskus kuvia löydetyille materianpalasille, kuten muoville, vanerille, betonille tai pellille. Palaset ovat kulttuurin tuotteita mutta eivät enää tunnistettavia esineitä. Niiden omintakeinen luonto tulee yhdessä vedostettavan kuvan kanssa osaksi teosta.

Brevis lux

The themes of my exhibition are daylight, artificial light and love. Some of the pictures are lit by daylight coming from outside, some by lamps on the walls.

The show consists of two series. One documents a line from Catullus written in white stones along the shore of a fjord: "nobis cum semel occidit brevis lux" ("when our brief light has set"). In the other series I have portrayed friends and colleagues at work, taking a rest, feeding their kids or writing grant applications. I usually take pictures wherever life chooses to lead me, and most recently it seems to have led me to people. In compiling this series, I have tried to trace the love people have for their work and for each other, and what I myself feel towards them.

When photographers work, they are often asked: Is there enough light? Usually there is; all you have to do is to take slightly longer exposures. When the sun has set, lamps are lit. I want to concentrate on the finiteness of light so that I would remember to appreciate it.

My work is a kind of interpretation of the life I lead. I take photos in places where I find myself in any case, I do not seek out any settings or set aside time for taking photos. I have photographed "accidental cultural landscapes", places where the built environment meets nature, traces of human presence, crumbling matter and faded textiles people use to decorate their dwellings. I have recently discovered how important it is for me to work in a group, and this has led me to start taking photos of people. I photograph them wherever I meet them, most often at work or on the move.

In addition to standard colour and monochromatic prints, I also sometimes print my pictures on found pieces of material, such as plastic, plywood, concrete or tin. These pieces are all cultural products, but they are no longer recognisable objects. Together with the printed photo, their distinctive character becomes part of the finished work.

HIPPOLYTE STUDIO
Kalevankatu 18 B, 00100 Helsinki, Finland

Varsinaisessa galleriassa on esillä
ULLA JOKISALO & LEENA SARASTE, Pistoja. Henkilökohtaista ja historiallista

Leena Saraste:

Katse ylös pioneereihin
Yhdeksän metriä valokuvauksen historiaa,
osa 1: 1802-1917, valokuvauksen keksijöitä ja
muita välineemme kehittäjiä
Mouline-kirjailu aida-kanavalle 2009 (LS), n. 34 x 450 cm

Leena Saraste kirjoi minut tekeillä olevaan valokuvauksen nykyhistoriaan

Leena Saraste:

Katse ylös pioneereihin
osa 2: 1918-2009, 30-vuotiaan Hippolyten taustaa:
instituutioiden synty, valokuvan aseman nousu, ideaaleja,
valokuvauksen vaikuttajia, ja lopuksi koulutettu taiteilijakunta
tuttavallisesti etunimin.
Mouline-kirjailu aida-kanavalle 2009 (LS), n. 34 x 450 cm